Pohjoismainen Metalli - edeltäjäjärjestö

Metallisektorin pohjoismaisten ammattiliittojen yhteistyö alkoi 1900-luvun alussa, kun ne sopivat tukevansa toisiaan taloudellisesti työtaisteluissa.

Vähän kerrassaan yhteistyö kehittyi, ja 1950-luvulla pohjoismaisten metalliliittojen puheenjohtajat ja taloudenhoitajat tapasivat vuosittain vaihtaakseen tietoja ja kokemuksia. Aikanaan he päättivät, että liitot järjestävät yhteisiä tapahtumia, muun muassa työehtosopimus- ja palkkapoliittisia konferensseja, jotka osaltaan levittivät pohjoismaissa laajemmalle ajatuksia esimerkiksi työn ja osaamisen arvioinnista.

1960-luvulla liitot alkoivat keskustella yhteistyön vakiinnuttamisesta.

Sihteeristö perustettiin

Vuonna 1970 liitot päättivät perustaa Pohjoismaiselle Metallityöntekijöiden Yhteisjärjestölle sihteeristön. Järjestöä johti Tanskan CO-Metallin puheenjohtaja Hans Rasmussen. Hän oli myös pohjoismaiden edustaja Kansainvälisen Metallityöväen Liiton (IMF) hallituksessa.

1970-luvun tärkeitä asioita olivat työehtosopimusasioiden lisäksi työsuojelu ja työorganisaation uudistaminen sekä ammattialojen, esimerkiksi telakkatoiminnan kehittämiseen liittyvät asiat. Järjestö keskusteli myös yhteisistä pohjoisista työmarkkinoista ja taloudellisesta yhteistyöstä Pohjolassa. Euroopan yhteismarkkinat ja esimerkiksi taloudellinen demokratia alkoivat herättää yhä enemmän mielenkiintoa.

Tanskan liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 1973 pohjoismaiset metalliliitot päättivät liittyä EMF:ään (Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestö) jotta ne eivät jäisi eurooppalaisen yhteistyön ulkopuolelle (tosin Suomi liittyi vasta vuonna 1977 ja silloinkin vain liitännäisjäsenenä). Pohjoismaisesta Metallista tuli EMF:n kokouksia edeltävä keskustelu- ja koordinaatiofoorumi.

Vuonna 1976 Pohjoismaiseen Metalliin liittyi ensimmäinen islantilainen jäsenliitto, Malm og Skibasmidasamband.

Monipuolistuminen

1980-luvun tärkeitä asioita olivat työehtosopimustoiminta, työympäristö, koulutus, teollisuuspolitiikka ja työllisyys sekä konserninsisäisen ay-yhteistoiminnan kehittäminen. Järjestö käsitteli myös jossain määrin ympäristöasioita. Asetettiin ad hoc –työryhmä seuraamaan Euroopan yhteismarkkinoiden kehitystä. Samaan aikaan voimistui yhteistyö muissa maissa toimivien ammattiliittojen kanssa.

Pohjoismaisen yhteistyön tuloksena Marcello Malentacchi Ruotsin Metallista valittiin vuonna 1989 IMF:n pääsihteeriksi.

Keskittyminen

1990-luvun alussa oli asetettu ad hoc –työryhmä tutkimaan järjestön työtä ja työmenetelmiä, ja sen tuloksena järjestö päätti keskittyä vähemmän kokemusten vaihtoon ja enemmän yhteisiin linjauksiin ja yhteiseen toimintapolitiikkaan, suunnata työnsä enemmän Euroopan suuntaan ja keskittyä harvempiin teemoihin. Ne olivat työehtosopimustoiminta, teollisuuspolitiikka, työympäristö ja koulutus.

Järjestö solmi yhteistyösopimuksen metallisektorin toimihenkilöliittojen Joitakin vuosia myöhemmin sääntöjä muutettiin siten, että myös toimihenkilöliitot saattoivat liittyä Pohjoismaiseen Metalliin, minkä ne tekivät vuonna 1996.

1990-luvun lopulla järjestö päätti myös keskittyä ylikansallisiin neuvotteluihin ja eurooppalaisten yritysneuvostojen toimintaan.

Pohjoismainen Metalli ja NIF yhdistyvät

Vuonna 2006 Pohjoismainen Metalli ja Pohjoismainen Teollisuustyöntekijöden Federaatio NIF yhdistyivät, ja syntyi Pohjoismaiden Teollisuustyöntekijät, IN.

Pohjoismaisen Metallin puheenjohtajat

1970-1972 Hans Rasmussen, CO-Metal, Tanska
1972-1981 Bert Lundin, Svenska Metall, Ruotsi
1982-1984 Sulo Penttilä, Metallityöväen Liitto, Suomi
1984-1987 Lars Skyøten, Jern- og Metallarbeiderforbund, Norja
1987-1991 Georg Poulsen, CO-Metal, Tanska
1991-1993 Leif Blomberg, Svenska Metall, Ruotsi
1993-2000 Per-Erik Lundh, Metallityöväen Liitto, Suomi
2000-2004 Max Baehring, CO-industri, Tanska
2004-2005 Kjell Bjørndalen, Fellesforbundet, Norja

Pohjoismaiset toimitsijat/pääsihteerit

1971-1973 Birger Viklund
1974-1985 Jan Hodann
1985-1991 Mats Jönsson
1991-2003 Kaj Laxén
2003-2005 Jyrki Raina

Lue lisää NIF:istä

Takaisin kohtaan Tämä on IN – ensimmäinen sivu